Kuinka perustaa permakulttuurikasvimaa? Täydellinen aloittelijan opas

Tässä artikkelissa 9 ⌄

Permakulttuuri ei ole puutarhanhoitotekniikka vaan suunnittelumenetelmä. Ero on tärkeä: emme aloita ostamalla siemeniä tai kaivamalla kasvimaata, vaan havainnoimalla aluetta ja päättämällä, mitä sinne sijoitetaan, minne ja miksi. Kaikki muu — elävä maa, kate, kasvien yhteisistutukset ja kohopenkit — juontuu tästä esityöstä.

Tämä opas noudattaa permakulttuurisen puutarhan todellista syntyjärjestystä: havainnointi, suunnittelu, maan valmistelu, kasvien valinta, istuttaminen ja lopuksi hoito. Se on tarkoitettu yhtä lailla 20 m²:n alueella aloittavalle kuin sille, joka haluaa ymmärtää, mitä jalkojen alla tapahtuu.

1. Havainnoi ennen kuin kosket mihinkään

Tämä on vaihe, jonka kaikki ohittavat ja joka ehkäisee eniten kalliita virheitä. Ihanteellista olisi havainnoida kokonainen vuodenaika. Käytännössä jo muutaman viikon tarkkaavaisuus auttaa välttämään sijoitteluvirheet.

Mitä pitää merkitä muistiin

• Auringon kulku — merkitse muistiin, mihin valo osuu kello 9, 13 ja 17. Useimmat hedelmävihannekset tarvitsevat kuusi tuntia suoraa auringonvaloa; salaatit ja pinaatti viihtyvät paremmin iltapäivän kevyessä varjossa.
• Vallitseva tuuli — Ranskassa se puhaltaa useimmiten lännestä tai luoteesta. Tasainen tuuli kuivattaa maan paljon nopeammin kuin sateen puute.
• Missä vesi seisoo rankkasateen jälkeen ja missä se katoaa tunnissa. Näille kahdelle alueelle ei istuteta samoja kasveja.
• Luonnonkasvit — ne kertovat maasta ilmaiseksi. Nokkonen ja matara: typpipitoinen maa. Korte ja rönsyilevä leinikki: tiivistynyt ja kostea maa. Ratamo: tiivistynyt maa. Rumex: raskas ja hapan maa.

Oman maan rakenteen tunteminen

Kaksi testiä riittää, eivätkä ne maksa mitään. Makkaratesti: kostuta kourallinen multaa ja pyöritä siitä makkara. Jos se muodostaa taipuisan makkaran, joka kaartuu katkeamatta, maa on savista; jos se murenee heti, se on hiekkaista. Purkkitestin (maa + vesi, annetaan seistä 24 tuntia) avulla voi nähdä hiekan, hiesun ja saven osuudet peräkkäisinä kerroksina.

Artikkelissamme Erilaiset maalajit esitellään yksityiskohtaisesti molemmat menetelmät ja tuloksen perusteella tarvittavat parannukset.

2. Suunnittelu: vyöhykkeistys jopa 20 m²:n alueella

Vyöhykkeiden periaate, joka on lainattu permakulttuurisuunnittelusta, on hämmentävän yksinkertainen mutta silti hämmästyttävän tehokas: mitä enemmän hoitoa kasvi vaatii, sitä lähempänä ovea sen tulee olla.

• 1. tsoon — kümne sammu kaugusel köögist: maitsetaimed, lõikamiseks mõeldud salatid, redised, söödavad lilled. Kõik, mille järele minnakse sussides.
• 2. tsoon — külastus iga kahe või kolme päeva järel: tomatid, suvikõrvitsad, oad, porgandid.
• 3. tsoon — külastus kord nädalas: kartulid, roomavad kõrvitsalised, teraviljad, haljasväetistaimed.
• 4. tsoon — viljapuuaed, viljapuude hekk, kompost, puuvaru.
• 5. tsoon — metsikuna jäetud nurgake. See pole hooletus, vaid aia kasulike organismide varamu.

Rõdul kehtib sama põhimõte: basiilik aknalaual, suvikõrvits tagumises suures kastis. Kogu lähenemist käsitletakse artiklis Aia kavandamine kasvualade ja valgustatuse järgi.

Mõõtmissoovitus: peenar on maksimaalselt 1,20 m lai. Sellest laiemat peenart ei saa enam keskelt kätte ilma sellele astumata — mulla tihendamine rikub kogu selle all toimuva bioloogilise töö.

3. Elus muld: mis tegelikult maa all toimub

See on permakultuuri tuum ja põhjus, miks me mulda ümber ei pööra.

Heas seisukorras mullas valitseb kindel bioloogiline kihistus. Esimestes sentimeetrites elavad aeroobsed organismid — hapnikku vajavad bakterid ja seened. Sügavamal elavad anaeroobsed organismid, kes hapnikuga kokku puutudes surevad. Mulla labidaga ümberpööramine vahetab need kaks kihti ning tapab mõlemad populatsioonid korraga. Seejärel kulub mullal taastumiseks mitu kuud, mille jooksul vabanevad järsult selle orgaanilise aine varud — siit ka ettekujutus, et künd annab mullale „tõuke”, millele järgneb vaesumine.

Kolm osalist

• Bakterid lagundavad pehmeid aineid ja seovad õhulämmastikku, eelkõige liblikõielistega (herned, oad, ristik, lutsern) sümbioosis.
• Mükoriisaseened moodustavad juurtega ühenduva võrgustiku ja suurendavad märkimisväärselt nende imendumispinda. Nad toovad vett ja mineraalaineid, taim annab fotosünteesis tekkinud suhkruid. Selle võrgustiku kujunemine võtab aastaid, kuid mullafrees võib selle hävitada mõne minutiga.
• Mullafauna — vihmaussid, hooghännalised, kakandid ja lestad — tükeldab orgaanilist ainet ning loob õhustavad ja kuivendavad käigud.

Selle ökosüsteemi üksikasju käsitletakse artiklis Elus mulla põhitõed.

4. Mulla ettevalmistamine ilma kündmata

Kartongimeetod (murul või kesal)

1. Leikkaa olemassa oleva kasvillisuus aivan lyhyeksi repimättä sitä irti — kuolleista juurista tulee orgaanista ainesta ja käytäviä.
2. Kastele runsaasti maaperä ennen peittämistä. Tämä on vaihe, jonka kaikki unohtavat: kuivalle maalle asetettu kartonki estää sateen pääsyn kuukausiksi.
3. Aseta painamatonta ruskeaa kartonkia, josta teipit ja niitit on poistettu, niin että kaistaleet limittyvät vähintään 15 cm.
4. Kasaa 20–30 cm orgaanista ainesta vuorotellen ruskeaa (kuivia lehtiä, olkea, haketta) ja vihreää (ruohosilppua, kuorintajätettä, nuorta kompostia).
5. Levitä lopuksi 5 cm kypsää kompostia tai hyvää puutarhamultaa, johon kylvät siemenet.

Odota kolmesta kuuteen kuukautta ennen juuresten istuttamista. Sen sijaan kurpitsoja tai perunoita voi istuttaa jo ensimmäisenä vuonna kartonkiin tehtyjen reikien läpi sijoitettuihin multataskuihin.

Pitääkö tehdä kohopenkkejä?

Ei järjestelmällisesti, toisin kuin permakulttuurin ihannekuva antaa ymmärtää. Kohopenkistä on todellista hyötyä raskaassa, huonosti vettä läpäisevässä maassa tai kosteassa ilmastossa: se lämmittää maaperää aiemmin keväällä ja estää juurten tukehtumisen. Kuivassa ilmastossa tai hiekkaisessa maassa se toimii päinvastoin: kuivattaa maata. Tällöin tasainen tai jopa hieman kuopalla oleva kasvupenkki on tehokkaampi.

Jos kohopenkki on tarpeen, täydellinen menetelmä (mukaan lukien keskelle haudattu, sienen tavoin vettä imevä puuaines) kuvataan artikkelissa Kohopenkissä viljely.

5. Kasvien valinta ja yhdistely

Lisäyskelpoiset siemenet – ja miksi

Permakulttuurissa siemen ei ole vuosittain kulutettava hyödyke, vaan osa järjestelmää. Joka vuosi samassa puutarhassa uudelleen kylvetty maatiaislajike sopeutuu vähitellen maaperääsi ja ilmastoosi — luonnonvalinta, joka tapahtuu omassa puutarhassasi. Joka kevät samanlaisena uudelleen ostettu F1-hybridi ei koskaan tee niin.

Katso F1-siementen, hybridien ja lisäyskelpoisten siementen ero sekä kaikki perinnelajikkeemme.

Aidosti toimivat yhdistelmät

Monet yhdistelmät kiertävät ilman vankkaa perustaa. Kolme mekanismia on kuitenkin hyvin dokumentoitu:

• Tuoksusekoitus — maustekasvi peittää viljelykasvin tuoksun ja vaikeuttaa tuholaisen suunnistamista. Näin toimivat purjo ja porkkana, joiden omat kärpäset sekoittavat toistensa hajujäljet.
• Ansakasvi — köynnöskrassi houkuttelee kirvoja, jotka jättävät viereiset kesäkurpitsat rauhaan. Se ei siis ole «karkottava» kasvi, vaan se uhrataan tarkoituksella.
• Tilankäytön täydentävyys — syvälle ulottuvat ja pinnalliset juuret, korkeat kasvit ja maanpeitekasvit: samalta alalta saadaan suurempi sato ilman suoraa kilpailua.

Yksityiskohtainen luettelo, mukaan lukien tuholaisia torjuvat hyödylliset kumppanuuskasvit, löytyy artikkelista Parhaat vihannesten yhdistelmät kasvimaalla.

Älä koskaan jätä maata paljaaksi

Kylvä kahden viljelykasvin välissä viherlannoituskasvi: kesällä faceliaa, nopeaan välikasvatukseen sinappia sekä talven yli selviämiseen ruista tai apilaa. Ravitse maaperää, rajoita rikkaruohoja ja estä ravinteiden huuhtoutuminen talvisateiden mukana. Tämä on koko kasvimaan paras toimenpide vaivan ja hyödyn suhteessa.

6. Vesi: kastele vähemmän, mutta paremmin

Hyvin suunniteltu permakulttuurikasvimaa kuluttaa vähän vettä, mutta ei taikuuden ansiosta: kolmen vaikutuksen kertymisen ansiosta.

• Jatkuva kate — 5–10 cm olkea, lehtiä tai haketta. Se vähentää huomattavasti pinnan haihtumista, pitää lämpötilan vakaana ja ravitsee hajotessaan maaperän eliöstöä.
• Orgaaninen aines — jokainen maaperän orgaanisen aineksen prosenttiyksikkö lisää tuntuvasti sen vedenpidätyskykyä. Vaikutus on hidas mutta kumuloituva, ja se rakentuu vuosien kuluessa.
• Kastelutapa — harvoin ja perusteellisesti mieluummin kuin vähän ja usein. Päivittäinen pintakastelu pitää juuret maan pinnassa, missä kuivuus uhkaa niitä eniten.

Koko toimintatapa on kuvattu artikkelissa Kasvimaan luominen ilman kastelua.

Kuusi yleisintä virhettä

1. Liian suuret tavoitteet ensimmäisenä vuonna. Hyvin hoidettu 20 m² tuottaa enemmän kuin 100 m²:n rikkaruohottunut ala. Laajenna toisena vuonna, älä aiemmin.
2. Katteen levittäminen kuivalle maalle. Kate säilyttää maassa olevan kosteuden, mutta ei luo sitä. Kastele ensin ja levitä kate vasta sen jälkeen.
3. Liian aikaisin keväällä levitetty kate. Katettu maa lämpenee hitaammin. Siirrä kate sivuun kaksi viikkoa ennen kylvöä ja levitä se takaisin taimettumisen jälkeen.
4. Kypsymättömän kompostin levittäminen nuorten taimien juurelle — se aiheuttaa tilapäisen ”typen puutteen” ja kellastuttaa kasvit. Katso Kompostointi: maaperän ravitseminen luontoa jäljitellen.
5. Viljelykierron unohtaminen. Elävässäkin maaperässä saman kasviheimon toistaminen samassa paikassa keskittää taudinaiheuttajia. Kolmen tai neljän vuoden kierto riittää.
6. Toisen puutarhan mallin kopioiminen. Bretonilaisen puutarhan kohopenkeillä ei ole mitään tekemistä Etelä-Ranskan puutarhan kanssa. Permakulttuuri suunnitellaan paikallisten olosuhteiden mukaan — se on suorastaan sen määritelmä.

Usein kysyttyä

Kuinka kauan kestää, ennen kuin maaperä on todella elävä?

Ensimmäiset merkit — runsaat lierot, mururakenne ja metsänpohjaa muistuttava tuoksu — näkyvät yleensä jo toisena vuonna, kun maa on asianmukaisesti katettu ja muokkaamaton. Mykorritsaverkosto rakentuu puolestaan useiden vuosien aikana.

Voiko permakulttuuria harjoittaa parvekkeella?

Suunnitteluperiaatteet kyllä: havainnointi, vyöhykejako, yhteiskasvatus, maan kattaminen ja aineksen kierrätys. Ruukun ”elävä maaperä” on rajallinen, mutta matokompostori ja pintakate ovat hyödyllisiä askelia siihen suuntaan. Katso Kasvimaa parvekkeella.

Eikö maahan pitäisi todella koskaan koskea?

Ei. Vältetään kääntämistä, ei kaikkea käsittelyä. Maata voi ilmastaa grelinetellä kerroksia kääntämättä, rikkoa pintaa kevyesti kompostin sekoittamiseksi ja avata kylvövaon: kaikki tämä sopii täydellisesti elävään maaperään.

Mistä aloittaa, jos minulla on vain yksi viikonloppu?

1,20 m × 3 m:n kasvimaa, joka on valmisteltu pahvilla, täytetty orgaanisella aineksella ja katettu. Sen jälkeen neljä helppoa lajia: retiisi, salaatti, kesäkurpitsa ja köynnöskrassi. Tämä riittää järjestelmän toiminnan ymmärtämiseen ennen suurempia investointeja.

Tärkeää muistaa

Permakulttuurista kasvimaata ei tunnista kohopenkeistä tai näennäisestä epäjärjestyksestä, vaan kolmesta asiasta: maa ei ole koskaan paljas eikä sitä koskaan käännetä, ja suunnittelu mukautetaan paikkaan eikä johonkin malliin. Kaikki muu — satoisuus, kestävyys ja veden säästö — seuraa tästä luonnostaan muutaman kasvukauden aikana.

Jos haluat perehtyä aiheeseen syvemmin

• Permakulttuurin perusteet: elävä maaperä, luonnon monimuotoisuus, omavaraisuus
• Kylvökalenteri kuukausi kuukaudelta
• Miten säilyttää siemeniä vuodesta toiseen
• Mitkä siemenet kannattaa valita permakulttuurisen kasvimaankasvatuksen aloittamiseen?

Aloita tutustumalla vihannespuutarhan siemeniimme, viherlannoitteisiimme ja aloituspaketteihimme — kaikki siemenemme ovat lisättäviä.