Kuivuutta kestävät kasvit: mitä siemeniä kannattaa valita vettä säästävään puutarhaan

Tässä artikkelissa 8 ⌄

”Kuivuutta kestävä” ei tarkoita yhtä ainoaa ominaisuutta. Kuivan kesän selviytyvät kasvit tekevät sen viidellä eri strategialla, ja tieto siitä, mikä strategia on käytössä, muuttaa niiden hoitotapaa täysin.

Jotkin kasvit väistävät kuivuutta sen sijaan, että kestäisivät sitä. Toiset pärjäävät vain, jos ne ovat kasvaneet paikallaan jo pitkään. Toiset taas kestävät kuivuutta heikosti ensimmäisenä vuonna mutta erinomaisesti kolmantena. Tässä artikkelissa lähdetään liikkeelle toimintamekanismeista ja esitellään sitten sopivat kasvit.

Tässä artikkelissa käsitellään lajivalintaa. Maaperän hoitomenetelmistä — katteesta, maanpeitteestä ja veden pidättämisestä — kerrotaan artikkelissa Kasvimaan perustaminen ilman kastelua, ja kasvupaikan arvioinnista artikkelissa Mitkä siemenet sopivat köyhään ja kuivaan maahan?.

Viisi selviytymisstrategiaa

1. L'väistäminen — elinkierron päättäminen ennen kesää

Nämä kasvit eivät kestä kuivuutta: niiden elinkaari on jo päättynyt. Unikko, ruiskaunokki, herne, härkäpapu, linssi, mutta myös useimmat sipulikasvit, käyvät elinkiertonsa läpi kevätsateiden aikaan ja ovat kuolleita tai lepotilassa kuivuuden saapuessa.

Käytännön seuraus: kylvä ne aikaisin, todella aikaisin. Maaliskuussa kylvetty herne selviää; sama herne toukokuussa kylvettynä epäonnistuu. Kyse on kylvöajankohdasta, ei lajikkeesta.

2. L'syväjuurisuus

Ne hakevat vettä sieltä, missä sitä vielä on. Sinimailanen ulottaa juurensa yli metrin syvyyteen, palsternakka, mustajuuri ja kaurajuuri porautuvat syvälle, ja köynnöskurpitsat levittäytyvät laajalle.

Seuraus: nämä kasvit tarvitsevat vettä alkuvaiheessa juuristonsa rakentamiseen. Kastele runsaasti ensimmäiset kaksi kuukautta, sen jälkeen ei enää lainkaan. Tämä on täsmälleen päinvastoin kuin vaistomaisesti tekisimme.

3. Haihtumishäviöiden vähentäminen

Kapeat, kovat, vahamaiset tai hopeanhohtoisten karvojen peittämät lehdet ovat niukan vedentarpeen kasvin tunnusmerkkejä. Laventeli, timjami, salvia, rosmariini, marrubio. Karvat muodostavat tyynen ilmakerroksen, joka hidastaa haihtumista; vaalea väri heijastaa säteilyä.

Seuraus: nämä kasvit vaativat hyvin vettä läpäisevän ja vähäravinteisen maan. Ravinteikkaassa ja kosteassa maassa ne mätänevät - niiden heikkous ei ole kuivuus vaan liika vesi.

4. Vararavinnon varastointi

Vararavintoa kertyy mehevään juureen, sipuliin tai paksuihin kudoksiin: sipulilla, valkosipulilla, artisokalla ja kardonilla sekä koristekasveista mehiruusukkeilla ja maksaruohoilla. Ne turvautuvat vararavintoonsa kriittisinä aikoina.

5. Vettä säästävä yhteyttäminen

Jotkin trooppista tai subtrooppista alkuperää olevat kasvit - revonhäntä, maissi, durra, portulakka - käyttävät aineenvaihduntaa, jonka ansiosta ne sitovat hiiltä ja menettävät samalla paljon vähemmän vettä. Siksi revonhäntä ja portulakka kukoistavat keskellä elokuuta, kun salaatit alkavat kukkia.

Kasvimaalla: kasvit, jotka kestävät

Viljelykasvi	Strategia	Hyvä tietää
Kurpitsat, jättikurpitsat, vesimelonit	Juurtuminen + maanpeite	Niiden lehvästö suojaa maata. Kastele istutuksen yhteydessä, sitten vähennä kastelua
Kuivatut pavut, kikherneet, linssit	Kasvukauden välttäminen + typensidonta	Kasvukierto ajoittuu kevääseen, sato korjataan kuivana kautena
Kuivaviljellyt tomaatit	Syvälle ulottuvat juuret	Paksu kate, kastele vain istutuksen yhteydessä. Pienempi sato, voimakkaammat maut
Revonhäntä, lehtimangoldi, uusiseelannin pinaatti	Vähäkulutuksinen aineenvaihdunta	Korvaavat salaatit heinä-elokuussa
Punajuuri, palsternakka, mustajuuri	Syvät juuret	Kylvä aikaisin, jotta paalujuuri ehtii juurtua ennen kesää
Sipuli, valkosipuli, salottisipuli	Vararavinto	Vähän vettä mukulan muodostuttua - liika vesi mädättää sen
Artisokka, kardoni	Vararavintoa + paalujuuri	Erittäin kestäviä juurruttuaan, vaativat kahden vuoden kärsivällisyyttä
Portulakka	Vähäkulutuksinen aineenvaihdunta	Kylväytyy itsestään, erinomainen syötävä maanpeitekasvi

Eivät anna anteeksi: kesäsalaatit, selleri, kurkku, retiisi, pinaatti, kukkakaali. Nämä ovat kevään ja syksyn viljelykasveja - niiden kasvattaminen väkisin heinäkuussa kuluttaa paljon vettä, ja tulos on kehno.

Yrtit ja kukat

Välimeren yrtit

Timjami, rohtosalvia, aitolaventeli, oregano, kynteli, valkomarrubi. Kun ne ovat juurtuneet - varaa siihen kokonainen kasvukausi - ne eivät enää kaipaa mitään. Ne ovat myös erinomaisia mesikasveja.

Kuivan maan kukat

• Kalifornianunikko — luultavasti luotettavin: kukkii pitkään, kylväytyy itsestään eikä vaadi hoitoa.
• Siankärsämö — erittäin kestävä perenna, jonka litteät kukinnot tarjoavat ravintoa kukkakärpäsille.
• Punahattu — näyttävä ja vähään tyytyväinen niittyperenna.
• Unikko ja ruiskaunokki — kuivuuden välttelyllä: syyskylvö, kevätkukinta.
• Koristekrassi — vaatimaton ja vähään tyytyväinen, se kukkii hyvin jopa köyhässä maassa.
• Auringonkukka — voimakas paalujuuri, viihtyy erinomaisesti syvässä maassa.

Kaksi erimuotoista kasvia tuo vaihtelua aurinkoiseen ja hyvin vettä läpäisevään istutukseen: kangasajuruoho muodostaa matalan maton reunukseen tai kivikkopuutarhaan; sinipallo-ohdake (Echinops ritro) tuo pallomaiset kukinnot ja korkeamman mättään. Anna kummallekin tilaa ja auta juurtumista sopivalla kastelulla. Vakiintuneen kasvin kuivuudensieto ei poista tarvetta pitää kylvökset ja nuoret taimet riittävän kosteina. Kasvupaikan suunnittelu valoisuuden mukaan -oppaamme auttaa valitsemaan niille sopivan paikan.

Maanpeitekasvit ja viherlannoituskasvit

Sinimailanen, valkoapila, hunajakukka, pellava. Ne suojaavat maaperää kasvaessaan – kaksinkertainen hyöty kuivalla maalla. Katso Viherlannoituskasvien kylväminen.

Hoitotapa ratkaisee kaiken

Väärin hoidettu kestäväkään kasvi ei kestä. Viisi sääntöä, joista ensimmäinen on kaikkein epäintuitiivisin.

1. Kastele runsaasti ensimmäisenä vuonna ja lopeta sitten. Laventeli tai latva-artisokka pärjää vähällä vedellä vasta juurruttuaan. Monet kestäviksi kutsutut kasvit kuolevat ensimmäisenä kasvukautena, koska niitä on alusta asti käsitelty kuin ne olisivat jo juurtuneet.
2. Kastele harvoin mutta perusteellisesti. Kevyt päivittäinen kastelu pitää juuret viiden ylimmän senttimetrin alueella, jossa maa kuivuu ensimmäiseksi. Runsas kastelu kerran viikossa saa juuret kasvamaan syvemmälle.
3. Istuta syksyllä. Se on tämän listan tehokkain keino. Lokakuussa istutettu monivuotinen kasvi ehtii juurtua koko talven ja kevään ajan; sama kasvi toukokuussa istutettuna joutuu kohtaamaan kesän pinnallisilla juurilla.
4. Älä lannoita. L typpi kasvattaa pehmeän, runsaan ja paljon vettä kuluttavan lehdistön – juuri päinvastaisen kuin haluamme. Se myös laimentaa yrttien aromia.
5. Katetta aina. Parhaankaan lajikkeen valinta ei korvaa paljasta maata.

L sopeutuminen – unohdettu valtti

Joka vuosi samaan paikkaan uudelleenkylvetty lisääntymiskykyinen lajike joutuu luonnonvalinnan kohteeksi: ne yksilöt, jotka ovat kestäneet parhaiten paikan vesitalouden, tuottavat eniten elinkelpoisia siemeniä. Kolmen tai neljän kasvukauden jälkeen kasvatat kantaa, joka on sopeutunut maaperääsi.

Joka kevät uutena ostettu samanlainen F1-hybridi ei koskaan hyödy tästä mekanismista. Epävakaammaksi muuttuneessa ilmastossa tämä on luultavasti vahvin peruste lisääntymiskykyisten siementen puolesta — ja vaikutus kasautuu: jokainen vuosi rakentuu edellisen päälle.

Katso Näin säilytät siemeniäsi.

Virheet, jotka vievät koko kasvukauden

1. Istuta Välimeren alueen kasveja ravinteikkaaseen ja kosteaan maahan. Ne eivät kuole janoon vaan tukehtumiseen. Maan on ehdottomasti oltava vettä läpäisevää ja vähäravinteista.
2. Kylvä liian myöhään lajikkeet, jotka kannattaa kylvää aikaisin. Toukokuun herne ei ota maaliskuussa kylvettyä hernettä kiinni.
3. Kastele vähän joka päivä. Se on paras tapa tehdä kasvista riippuvainen.
4. Kuivuudenkestävyyden sekoittaminen kuumuudenkestävyyteen. Yli 35 °C:ssa tomaatin siitepöly muuttuu hedelmättömäksi, vaikka maa olisi kostea. L'varjostus kuumimpina tunteina ratkaisee sen, mihin kastelu ei auta.
5. Katteen käytöstä luopuminen, koska ”se houkuttelee etanoita”. Kuivalla maalla etanat ovat vähäinen ongelma, mutta kate on elintärkeä.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Voiko kasvimaasta saada satoa kastelematta lainkaan?

Eivät täysin: kylvökset ja taimet tarvitsevat aina vettä, sillä niiden juuret ovat lähellä maanpintaa. L'realistinen tavoite on luopua ylläpitokastelusta, kun viljelykasvit ovat vakiintuneet – se kattaa jo suurimman osan vedenkulutuksesta.

Kestävätkö vanhat lajikkeet paremmin?

Usein kyllä, sillä ne on valittu viljeltäviksi ilman säännöllistä kastelua, ja niille kehittyy laajemmalle ulottuvia juuristoja. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton sääntö: lajikkeen maantieteellinen alkuperä ratkaisee eniten.

Tarvitaanko mehikasveja?

Koristekasveina maksaruohot ja mehitähdet ovat lyömättömiä kivimuurilla tai kivikkopuutarhassa. Kasvimaalla niistä ei ole hyötyä – toimivia strategioita ovat juurtuminen ja kuivuuden välttäminen.

Toimiiko se ruukussa?

Vain osittain: ruukussa on rajallinen vesivarasto, ja vesi haihtuu sen seinämien läpi. Välimeren yrtit sietävät tämän hyvin; muut tarvitsevat silti säännöllistä kastelua. Katso Kasvimaa parvekkeella.

Milloin kannattaa kylvää, jotta vedentarve pysyy pienenä?

Varhain keväällä kuivuuden välttämiseen perustuville lajeille ja ennen kaikkea syksyllä perennoille ja yrteille. L'syksy on kuivan ilmaston tehokkain istutusaika, mutta sitä hyödynnetään vähiten.

Muista

Tunnista strategia ennen kasvin valintaa: kuivuuden välttäminen perustuu oikeaan ajankohtaan, juurtuminen onnistuu aluksi veden avulla ja lehtien vesitalous edellyttää hyvin vettä läpäisevää maata. Istuta syksyllä, kastele harvoin mutta perusteellisesti, älä lannoita ja anna lajikkeidesi sopeutua vuodesta toiseen.

Lue lisää

• Kasvimaan perustaminen ilman kastelua: kate, maanpeitekasvit ja katteet
• Mitkä siemenet sopivat köyhään ja kuivaan maahan?
• Erilaiset maatyypit
• Kylvökalenteri kuukausi kuukaudelta

Vettä säästävään puutarhaan: Välimeren yrttejämme, viherlannoituskasvejamme ja vanhoja lajikkeitamme.