Harvinaisia ja erikoisia siemeniä kotona kasvatettaviksi: uskalla yllättyä puutarhassa

Tässä artikkelissa 8 ⌄

Kun puutarhaa on hoitanut muutaman kasvukauden ajan, tulee hetki, jolloin tomaatit ja kesäkurpitsat eivät enää riitä. Tekee mieli kasvattaa jotain, jonka ei ole koskaan nähnyt kasvavan, korjata hedelmä, jonka nimeä kukaan ei tunne, ja kokeilla lajia, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa näille leveysasteille.

Se on täysin oikeutettu ilo — ja juuri näin myös oppii: epätavallinen laji pakottaa ymmärtämään sen vaatimukset sen sijaan, että toimisi rutiinin mukaan. Tässä on valikoima, joka on järjestetty vaikeustason mukaan, sekä tiedot, jotka kannattaa tuntea ennen aloittamista.

Taso 1 — erikoisia mutta helppoja

Niitä kasvatetaan tavallisten vihannesten tapaan, ja ne tuottavat satoa jo ensimmäisenä vuonna. Aloita niistä.

• Kapinkarviainen (Physalis peruviana) — pieniä oransseja marjoja paperilyhdyssä; maku on kirpeä ja muistuttaa tomaatin ja ananaksen yhdistelmää. Kasvatus onnistuu kuten tomaatilla, ja sato on huomattavan runsas. Hedelmät säilyvät verhiönsä sisällä viikkoja.
• Vihreä tomatillo ja purppura tomatillo (Physalis ixocarpa) — meksikolaisen vihreän kastikkeen perusta. Tärkeää: kasveja tarvitaan vähintään kaksi, sillä laji on itsepölytyskyvytön. Yksittäinen kasvi kukkii runsaasti mutta ei tuota satoa — tämä on tavallinen pettymys.
• Luffakurpitsa (Luffa aegyptiaca) — ainoa tämän listan kasvi, josta kasvatetaan elintarvikkeen sijaan käyttöesine. Nuorena korjattuna sitä voi syödä kesäkurpitsan tapaan; kypsyneenä, kuivattuna ja kuorittuna siitä saa luonnonsienen. Kasvuaika on pitkä: esikasvatus suojassa aikaisin on välttämätöntä.
• Lyhtykoiso (Physalis alkekengi) — koristeellinen monivuotinen kasvi, jonka kirkkaanoranssit verhiöt sopivat upeasti kuivakimppuihin. Huomio: toisin kuin sen sukulaiset, sen hedelmät eivät ole syötäviä. Kasvi leviää juurivesoilla: rajaa sen kasvualuetta.
• Banana Legs -tomaatti — pitkänomaisia keltaisia hedelmiä, kiinteä ja vähämehuinen malto. Erinomainen kuivattuna tai kastikkeessa, ja hauska seurata kasvamassa.

L’omaperäisyys voi löytyä myös tutusta vihanneksesta: Lune Blanche- ja Soleil Jaune -porkkanat tuottavat vastaavasti norsunluunvärisiä ja keltaisia juuria. Väri ei poista tarvetta tavallisille hoitotoimille: suorakylvö, syvälle kuohkeutettu maa, säännöllinen kosteus taimettumisen aikana ja harvennus. Niiden avulla voit vaihdella satoa ilman trooppisia viljelymenetelmiä; oppaassamme kerrotaan tarkemmin, miten kylvetään suoraan avomaalle.

Taso 2 — tarvitset lämpöä ja hieman menetelmällisyyttä

• Aji Charapita -chili (Capsicum chinense) — pikkuruisia, erittäin aromaattisia keltaisia marjoja, joiden sanotaan kuuluvan maailman kalleimpiin chileihin. Capsicum chinense -lajit itävät hitaasti ja oikukkaasti: itämiseen kuluu kahdesta neljään viikkoa, kun lämpötila on tasaisesti 25-28 °C. Kylvö 20 °C:ssa epäonnistuu usein. Pitkä kasvukausi, kylvä helmikuussa.
• Stevia (Stevia rebaudiana) — voimakkaasti makeat lehdet ilman sokeria. Kylvä hienot siemenet pintaan peittämättä niitä, 25 °C:ssa. Luontaisesti heikko itävyys: kylvä reilusti. Arka kylmälle, siirrä talveksi sisälle.
• Intian ginseng (Withania somnifera) — lämpimien alueiden pensas, jota kasvatetaan meidän leveysasteillamme ruukussa. Punaiset marjat sijaitsevat paperimaisessa verhiössä, ja lehdistö on harmahtava.
• Pyhä tulsi-basilika — tuoksussa on neilikan ja pippurin vivahteita, ja se eroaa selvästi tavallisesta basilikasta. Se on sitä kestävämpi ja viihtyy talvetettuna viherhuoneessa.
• Piikitön kaprispensas (Capparis spinosa) — kuivalle, kiviselle ja täydessä auringonpaisteessa olevalle maalle. Vaikeasti itävät siemenet hyötyvät kylmäkäsittelystä, minkä jälkeen kasvu on hidasta. Kun kasvi on juurtunut, se elää vuosikymmeniä.

Koriste- ja maustekasviksi ruukkuun sopii pienikokoinen sininen Dwarf Little Blue -chili, jossa yhdistyvät kompakti kasvutapa ja sinivioletit hedelmät. Se vaatii kylvön lämpimässä, aurinkoa ja ulos siirtämisen hallojen jälkeen. Sen hedelmät ovat tulisia: valitse se henkilölle, joka haluaa kasvattaa chilejä. Parvekkeella viljelyä käsittelevässä oppaassa kerrotaan ruukun ja kastelun vaatimuksista.

Taso 3 — todelliset haasteet

Näitä kannattaa kokeilla kokemuksen vuoksi, ei sadon toivossa. Hyväksy epäonnistuminen normaalina mahdollisuutena.

• Pyhä lootus (Nelumbo nucifera) — ehkä koko valikoiman näyttävin itäjä. Siemenkuori on niin kova, että siemen säilyy itämiskykyisenä vuosisatoja: se pitää skarifioida — viilaa toista puolta, kunnes vaalea pinta tulee näkyviin, vahingoittamatta alkiota — ja upottaa sitten 25–30 °C:n veteen, joka vaihdetaan päivittäin. Itämisen näkee paljain silmin muutamassa päivässä. Sen jälkeen kasvia kasvatetaan altaassa.
• Sininen jakaranda (Jacaranda mimosifolia) — purppurakukkainen puu, joka ei kestä talvea useimmissa ilmastoissamme. Sitä kasvatetaan ruukussa koristekasvina, ja siitä voi muotoilla bonsain. Liota siemeniä 24 tuntia ennen kylvöä ja pidä lämpö tasaisena.
• Neempuu (neem) (Azadirachta indica) — trooppinen puu. Sen siementen säilyvyys on hyvin lyhyt: kylvä ne heti saatuasi ne, älä odota. Kasvata lämpimässä ja valoisassa sisätilassa.
• Laakeripuu — ei eksoottinen, mutta äärimmäisen hidas: itäminen kestää useita kuukausia ja on epätasaista. Kyse on enemmän kärsivällisyyden kuin tekniikan harjoittelusta.

Kolme tekniikkaa, joilla useimmat tapaukset saadaan onnistumaan

Harvinaiset lajit epäonnistuvat harvoin hoidon puutteen vuoksi, vaan siksi, ettei niiden erityisvaatimuksia tunneta. Kolmella toimenpiteellä onnistuu useimmissa tapauksissa.

Skarifiointi

Vettään läpäisemättömällä siemenkuorella varustetuille siemenille — lootus, kaprispensas, trooppiset palkokasvit. Viilaa tai viillä kuoreen toiselle puolelle, hilumin vastakkaiselle puolelle, kunnes vaalea kudos tulee näkyviin. Tai liota siemeniä 24 tuntia haaleassa vedessä. Muuten vesi ei pääse siemeneen, ja se säilyy vahingoittumattomana vuosia.

Pohjalämpö

Se on trooppisten lajien tärkein rajoittava tekijä. Lämpömatto, jääkaapin päällys tai minikasvihuone muuttaa kaiken: Capsicum chinense -lajilla ero 20 ja 26 °C:n välillä nostaa itävyyden 10 prosentista 80 prosenttiin.

Valo itämisen aikana

Monet hyvin pienet siemenet — stevia, lyhtykoiso ja yrtit — tarvitsevat valoa itääkseen. Älä peitä niitä mullalla, vaan paina ne kevyesti kosteaa kasvualustaa vasten. Katso Näin kylvät siemenet.

Jos lajin itäminen kestää kauan tai on epävarmaa, kokeile ensin vanulla: laita kymmenen siementä rasiaan, niin tiedät kahdessa viikossa, ovatko siemenet itämiskykyisiä, ennen kuin kylvät kokonaisen kylvöastian.

Näin lähestyt tuntematonta lajia

1. Selvitä sen maantieteellinen alkuperä. Se on kaikista hyödyllisintä tietoa: sen perusteella tiedät lämpötilan, valon, kosteuden ja kylvökauden. Andeilta kotoisin olevaa kasvia, trooppisen Aasian kasvia ja Välimeren kasvia hoidetaan eri tavoin.
2. Katso siemenen kokoa. Iso ja kova → todennäköisesti kuoren rikkominen ja syvä kylvö. Pieni → kylvä pintaan, sillä siemen tarvitsee valoa.
3. Kylvä useassa erässä. Älä koskaan kylvä koko pussia kerralla: kylvä kolme erää kahden viikon välein ja vaihtele yhtä tekijää. Näin opit sen sijaan, että menettäisit kaiken.
4. Kirjaa tekemäsi asiat muistiin. Päivämäärä, lämpötila, käsittely ja tulos. Muuten onnistumista ei voi toistaa.
5. Älä luovuta liian aikaisin. Jotkin lajit itävät vasta useiden kuukausien kuluttua tai jopa toisena keväänä.

Muutama sana odotuksista

Sanotaan se suoraan: osa näistä kasveista ei tuota käyttökelpoista satoa meidän ilmastossamme. Jacaranda ei todennäköisesti koskaan kuki ruukussa Auvergnessa, ja neem jää huonekasviksi.

Se ei ole epäonnistuminen, jos tavoite on asetettu oikein. Näitä lajeja kasvatetaan, jotta voidaan nähdä, miten ne kasvavat, ymmärtää itämistä ja näyttää lapsille, että lootus kasvaa kivikovan siemenen sisältä. Tason 1 ja 2 lajit sen sijaan tuottavat oikeasti satoa, ja lyhtykoiso tai tomatillo voi päätyä kasvimaasi säännölliseksi viljelykasviksi.

Todellinen hyöty piilee muualla: epätavallista lajia kasvattamalla opit ymmärtämään kasvin tarpeita sen sijaan, että seuraisit rutiinia. Tästä taidosta on hyötyä myöhemmin koko kasvimaalla.

Usein kysyttyä

Ovatko nämä siemenet siemenlisättäviä?

Kyllä, kuten kaikki muutkin valikoimamme siemenet. Ananaskirsikka ja chilit pölyttävät itse itsensä ja kylväytyvät helposti uudelleen. Itsepölytykseen kykenemätön tomatillo tarvitsee useita kasveja, mutta sen siemenistä kasvaa emokasvin kaltaisia kasveja. Katso Siementen säilyttäminen.

Tarvitaanko kasvihuonetta?

Ensimmäisellä tasolla kasvihuonetta ei tarvita. Pitkän kasvukauden trooppisille kasveille — luffalle, charapita-chilille ja stevialle — kasvihuone tai viherhuone on selvä etu etenkin Loiren pohjoispuolella. Yksinkertainen kasvatuskehikko ja aikainen esikasvatus suojassa riittävät usein.

Miksi tomatilloni ei tuota satoa?

Lähes aina siksi, että kasveja on vain yksi. L-laji ei pölytä itseään: lähistölle on istutettava vähintään kaksi kasvia, jotta ristipölytys onnistuu.

Kuinka kauan harvinainen siemen säilyy itämiskykyisenä?

Vaihtelee suuresti. Lootuksen siemenet säilyvät vuosisatoja, neemin vain muutaman viikon. Yleissääntönä mitä rasvaisempi tai mehevämpi siemen, sitä heikommin se säilyy. Jos olet epävarma, kylvä siemenet heti niiden saavuttua.

Voiko näitä lajeja kasvattaa asunnossa?

Joitakin kyllä: stevia, pyhä basilika, intialainen ginseng ja neem. Rajoittava tekijä on ennen kaikkea valo, ei lämpötila — etelään avautuva ikkuna tai lisävalaistus on välttämätön.

Muista

Aloita tomatillosta ja ananaskirsikasta — ne ovat erikoisia, helppoja kasvattaa ja tuottavat satoa jo ensimmäisenä vuonna. Jätä lootus ja jakaranda kokeilun iloksi. Muista kolme tärkeää sääntöä, jotka ratkaisevat lähes kaiken: rouhi kovat siemenet, lämmitä trooppiset siemenet äläkä hautaa pieniä siemeniä syvälle.

Lue lisää

• Siementen kylväminen vanussa, ruukussa tai avomaalla
• Kylmäkäsittely: miksi ja miten siemenet idätetään?
• Perinnesiemenet: mitä ne ovat? Miksi niitä kannattaa kasvattaa?
• Bonsain kasvattaminen siemenestä

Tutustu uutuuksiimme, hyötysiemeniimme ja hedelmäsiemeniimme — kaikki ovat siemenlisättäviä.