Permakulttuurin perusteet: elävä maaperä, luonnon monimuotoisuus, omavaraisuus

Tässä artikkelissa 7 ⌄

Permakulttuuri kärsii kahdesta vastakkaisesta väärinkäsityksestä. Toisille se on puutarhanhoitotekniikka — kohopenkkejä, katetta ja hieman epäjärjestystä. Toisille se on epämääräinen filosofia, josta ei tiedä, mitä sillä käytännössä tekisi. Todellisuudessa se on suunnittelumenetelmä, jonka Bill Mollison ja David Holmgren kehittivät Australiassa 1970-luvulla. Nimi on lyhennelmä ilmauksesta permanent agriculture — ja myöhemmin laajemmin ilmauksesta permanent culture.

Sen keskeinen ajatus tiivistyy yhteen lauseeseen: sen sijaan että taistelisimme paikan rajoitteita vastaan, suunnittelemme järjestelmän, joka hyödyntää niitä. Rinteestä tulee vedenhallinnan keino, etelään avautuvasta muurista mikroilmasto ja puutarhajätteestä ravinteikkuutta. Tässä artikkelissa esitellään perusteet — etiikka, suunnitteluperiaatteet ja puutarhan kolme konkreettista pilaria.

Kolme perustavaa etiikkaa

Ne ovat tarkoituksella lyhyitä, ja kaikki muu seuraa niistä. Ne eivät ole koristeellisia moraaliperiaatteita: jokaisella on suora käytännön sovellus.

1. Pidä huolta maasta. Säilytä ja elvytä eläviä järjestelmiä, alkaen maaperästä. Käytännössä tämä tarkoittaa: ei kyntöä, ei paljasta maata eikä maanalaista elämää tuhoavia tuotantopanoksia.
2. Pidä huolta ihmisistä. Järjestelmä, joka uuvuttaa sitä ylläpitävän ihmisen, ei ole kestävä ekologisista ansioistaan huolimatta. Käytännössä tämä tarkoittaa vyöhykkeiden suunnittelua: päivittäistä huomiota vaativat sijoitetaan lähelle ja omillaan pärjäävät kauemmas.
3. Jaa oikeudenmukaisesti. Jaa ylijäämä mieluummin kuin keräät sitä varastoon ja rajoita kulutustasi. Puutarhassa tämä tarkoittaa siementen ja taimien vaihtamista, siemenpörssejä sekä tietotaidon välittämistä.

Tämä kolmas etiikka selittää myös, miksi lisääntymiskykyisten siementen kysymys on permakulttuurissa keskeinen: siemen, jota ei voi kylvää uudelleen eikä jakaa eteenpäin, katkaisee jakamisen kierron.

Pilari 1 — elävä maaperä

Permakulttu kääntää syvään juurtuneen tavan päälaelleen: emme ruoki kasveja, vaan ruokimme maaperää, ja maaperä ruokkii kasveja. Tämä ei ole runollinen ilmaus, vaan kuvaus todellisesta mekanismista. Kasvi ei ime orgaanista ainesta, vaan kivennäisaineita, jotka vain mikro-organismit voivat tehdä saataviksi hajottamalla tätä ainesta.

Kerrostuneisuus, jota ei pidä kääntää ympäri

Hyväkuntoinen maa on järjestäytynyt biologisesti erilaisiin kerroksiin. Ensimmäisissä senttimetreissä elävät aerobiset eliöt — happea tarvitsevat bakteerit ja sienet. Alempana elävät anaerobit, jotka kuolevat joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa. Maan kääntäminen lapiolla vaihtaa nämä kaksi kerrosta keskenään ja tappaa molemmat eliöryhmät kerralla.

Maan uudelleenrakentuminen kestää sen jälkeen useita kuukausia, joiden aikana se vapauttaa orgaanisen aineksen varastonsa äkillisesti. Tämä synnyttää illuusion kyntämisen jälkeisestä «piristysruiskeesta» — jota seuraa seuraavana vuonna todellinen köyhtyminen.

Mykorritsaverkosto

Mykorritsasienet muodostavat juurten ympärille ja niiden sisään rihmaston, joka laajentaa huomattavasti niiden imupinta-alaa. Kasvi toimittaa sienelle yhteyttämisessä syntyviä sokereita, ja sieni tuo vettä sekä kivennäisaineita, joita se hakee paljon juuristoaluetta kauempaa. Tämän verkoston rakentuminen kestää useita vuosia, mutta jyrsimen tuhoaminen vain muutaman minuutin.

Tästä seuraavat kolme toimenpidettä

• Älä käännä maata. Ilmasta maa grelinetellä, joka kuohkeuttaa sen kääntämättä maakerroksia.
• Älä koskaan jätä maata paljaaksi. Paljas maa menettää typpeä jokaisen sateen mukana, tiivistyy pisaroiden iskeytyessä ja paistuu auringossa. Käytä aina katetta tai pidä maa kasvipeitteisenä.
• Lisää orgaaninen aines maan pinnalle, älä koskaan hautaa sitä syvälle: pinnalla elää sitä hyödyntävä eliöstö. Kahdenkymmenen senttimetrin syvyyteen haudattuna se käyhtyy sen sijaan, että hajoaisi.

Biologisia yksityiskohtia käsitellään artikkeleissa Elävän maan perusteet, Kompostointi ja Erilaiset maalajit.

Pilari 2 — biodiversiteetti vakauden perustana

Permakulttuuripuutarha ei ole huolimattomuuden vuoksi epäjärjestyksessä. Monimuotoisuudella on siellä tarkka tehtävä, ja tämä tehtävä on vakaus. Ekologiassa monimuotoinen järjestelmä vaimentaa häiriöitä paremmin: tuholaisisku, kuivuus tai myöhäinen halla eivät tuhoa siellä koskaan kaikkea, koska lajit eivät reagoi niihin samalla tavalla.

Monokulttuuri puolestaan panee kaiken yhden nopanheiton varaan: mikä sitä koettelee, koettelee sitä kokonaan.

Monipuolisuutta kolmella tasolla

• Lajien välillä — ilmeinen periaate: älä täytä yhtä kasvimaakaistaletta vain yhdellä viljelykasvilla.
• Saman lajin lajikkeiden välillä — tätä käytetään paljon vähemmän, vaikka se on ratkaisevaa. Kolme tomaattilajiketta reagoivat eri tavoin saman vuoden perunaruttoon. Se on ilmaista vakuutusta.
• Ajallisesti — porrastettuja kukintoja maaliskuusta lokakuuhun, jotta hyötyeliöillä on ravintoa koko kauden ajan.

Aikuisten hyötyeliöiden ravitseminen

Tämä jää useimmiten huomaamatta. Leppäkertut, kukkakärpäset ja harsokorennot syövät runsaasti kirvoja, mutta vain toukkavaiheessa. Aikuiset yksilöt puolestaan käyttävät ravinnokseen mettä ja siitepölyä. Ilman lähellä olevia kukkia ne eivät asetu alueelle eivätkä muni — joten toukkia ei koskaan synny.

Tehokkaimpia heimoja ovat tasalakikukintoiset sarjakukkaiskasvit (tilli, korianteri, fenkoli ja kukkivaksi päässyt porkkana) sekä asterikasvit (kehäkukka, kosmoskukka ja ruiskaunokki). Katso mesikasvimme.

Luonnonvarainen alue ei ole joutomaa

Viljelemättömän alueen jättäminen ei ole hylkäämistä: se on varasto, josta hyötyeliöt palaavat kasvimaalle jokaisen häiriön jälkeen. Kuollut puukasa, muutama nokkonen ja leikkaamaton pensasaita tarjoavat elinpaikan siileille, maakiitureille, hämähäkeille ja loisampiaisille. Muutama neliömetri riittää.

Lisätietoja kasvien keskinäisen avun mekanismeista on artikkelissa Parhaat vihannesten yhdistelmät kasvimaalla.

Pilari 3 — omavaraisuus suuntana

Omavaraisuus ei ole autarkiaa, eikä sitä päätetä vain ilmoittamalla. Se rakennetaan sulkemalla kiertoja yksi kerrallaan useiden kasvukausien aikana.

Siementen kierto — yksi kasvukausi

Nopeimmin sulkeutuva ja palkitsevin kierto. Lisääntyvät lajikkeet, joista kerätään siemenet ja kylvetään ne uudelleen, sopeutuvat vähitellen kasvupaikan maaperään ja ilmastoon. Aloita itsepölytteisistä lajeista — tomaatista, pavusta, herneestä ja salaatista — joissa tahattomat risteytykset ovat harvinaisia. Katso Näin säilytät omat siemenesi.

Hedelmällisyyden kierto — kaksi–kolme vuotta

Kotitalouden ja puutarhan jätteistä valmistettu komposti, kahden viljelykasvin välissä kylvetyt viherlannoituskasvit sekä paikan päällä tuotettu kate. Tavoitteena on, ettei maan ravitsemiseen tarvitse enää ostaa mitään — perhekasvimaalla tavoite on saavutettavissa, mutta suurilla pinta-aloilla vaikeampi.

Veden kierto — kolmesta viiteen vuotta

Sadeveden talteenotto, mutta ennen kaikkea maan vedenpidätyskyvyn parantaminen, sillä maaperä on todellinen vesisäiliö. Katso Kasvimaan perustaminen ilman kastelua.

Energian kierto — jatkuva

Käsityökalut, liikkumista ja toimenpiteitä rajoittava suunnittelu sekä monivuotisten kasvien suosiminen yksivuotisten sijaan aina, kun se on mahdollista. Tämä kierto ei sulkeudu koskaan täysin, mutta jokainen poistettu työvaihe on pysyvä.

Keskeiset tunnettavat suunnitteluperiaatteet

Holmgren muotoili niitä kaksitoista. Viisi riittää muuttamaan tapaa, jolla puutarhoit.

• Havainnoi ja ole vuorovaikutuksessa. Yksi havainnointikausi säästää kolmelta vuodelta sijoitteluvirheitä. Merkitse muistiin auringon kulku, vallitsevat tuulet, veden kertymispaikat ja itsestään kasvavat kasvit.
• Jokainen elementti hoitaa useita toimintoja. Pensasaita katkaisee tuulta, tarjoaa elinympäristön hyötyeliöille, tuottaa hedelmiä, katemateriaalia ja biomassaa. Jos puutarhasi elementillä on vain yksi tehtävä, sen tilalle löytyy todennäköisesti parempi vaihtoehto.
• Jokaisen toiminnon toteuttaa useampi elementti. Tämä on redundanssin periaate: vettä saadaan sateesta, säiliöstä ja maan vedenpidätyskyvystä. Jos yksi kolmesta puuttuu, järjestelmä kestää.
• Hyödynnä reuna-alueita. Kahden elinympäristön rajalla — pensasaidan ja niityn, lammen ja maan — elämä on tiheimmillään ja monimuotoisimmillaan. Mutkitteleva reuna tuottaa yhtä suurella pinta-alalla enemmän kuin suora linja.
• Sovella itsesäätelyä ja hyväksy palaute. Puutarha, joka kertoo sinulle jotain — kaksi vuotta peräkkäin epäonnistuva viljelykasvi tai alue, joka pysyy epäsiistinä — pyytää muuttamaan suunnittelua, ei jatkamaan itsepintaisesti.

Usein kysytyt kysymykset

Permakulttuuri ja luomuviljely – mikä ero niillä on?

Luomuviljely on sallittuja tuotantopanoksia koskeva sääntelyyn perustuva vaatimusmäärittely, johon kuuluu sertifiointi ja valvonta. Permakulttuuri on suunnittelumenetelmä, jolla ei ole merkintää eikä sertifioivaa organisaatiota. Permakulttuuripuutarhan voi suunnitella ilman luomusertifiointia, ja luomua voi viljellä hyvin tavanomaisesti — monokulttuurina, kyntäen, tehoviljellen ja pitäen rivivälit paljaana.

Tarvitaanko ehdottomasti kohopenkkejä?

Ei, ja tämä on yleisin väärinkäsitys. Kohopenkki on yksi tekniikka muiden joukossa. Se sopii raskaalle, huonosti vettä läpäisevälle maaperälle tai kosteaan ilmastoon, mutta kuivassa ilmastossa tai hiekkaisessa maassa se voi olla haitallinen, koska kuivattaa maaperää. Katso Viljely kohopenkissä.

Onko se vähemmän tuottavaa?

Kasvikohtainen sato voi olla joskus pienempi — istutamme tiheämmin emmekä pakota kasvuun. Neliömetriä kohden sato on kuitenkin usein suurempi tiheyden, yhteiskasvatuksen ja kerroksellisuuden ansiosta. Ennen kaikkea työn määrä ja tuotantopanokset vähenevät huomattavasti kahden ensimmäisen, vaativan perustamisvuoden jälkeen.

Kuinka kauan kestää, ennen kuin se alkaa toimia?

Varaa kaksi vuotta, jotta maaperässä näkyvät ensimmäiset merkit — runsaasti lieroja, mururakenne ja metsänpohjaa muistuttava tuoksu — sekä kolmesta viiteen vuotta, jotta biologinen tasapaino vakiintuu siinä määrin, että tuholaisongelmat vähenevät selvästi.

Voiko sitä harjoittaa parvekkeella?

Suunnitteluperiaatteet soveltuvat kaikissa mittakaavoissa: havainnointi, vyöhykkeiden määrittely, yhteiskasvatus, maanpeite ja aineksen kierrätys. Ruukussa «elävä maaperä» on rajallinen, mutta matokomposti ja pintakate ovat hyödyllisiä askelia sitä kohti. Katso Permakulttuuripuutarhan perustaminen pieneen tilaan ja Kasvimaa parvekkeella.

Tärkeimmät asiat

Elävä maaperä, luonnon monimuotoisuus ja omavaraisuus: nämä kolme tukipilaria eivät ole tekniikoita vaan suuntaviivoja. Permakulttuuriin ei «siirrytä» yhdessä yössä — suljemme kiertoja yksi kerrallaan tarkkailemalla, mitä paikka tarjoaa jo valmiiksi. Ja aloitamme maaperästä, koska kaikki muu riippuu siitä.

Jos haluat perehtyä aiheeseen tarkemmin

• Kuinka perustaa permakulttuurikasvimaa? Kattava opas
• Puutarhan suunnittelu vyöhykkeiden ja valoisuuden mukaan
• Permakulttuuria harjoittavan puutarhurin sanasto
• Minkälaiset välineet kannattaa valita luonnonmukaisen kasvimaapuuhan aloittamiseen?

Aloita tästä: lisääntyvät vanhat lajikkeemme, viherlannoitteemme ja aloituspakettimme.