Erilaiset maaperätyypit: kuinka tunnistaa ne ja parantaa niitä

Tässä artikkelissa 7 ⌄

”Hyvästä mullasta” puhutaan kuin se olisi ominaisuus, joka joko on tai ei ole. Todellisuudessa maata kuvataan kolmen toisistaan riippumattoman ominaisuuden avulla: sen rakenne (hiekan, hiesun ja saven osuus, joka muuttuu tuskin lainkaan), sen mururakenne (tapa, jolla nämä hiukkaset liittyvät toisiinsa ja joka muuttuu paljon ja nopeasti) sekä sen pH.

Tämä on perustavanlaatuinen ja harvoin tehty erottelu: maan rakennetta ei muuteta, vaan sitä parannetaan. Hiekan lisääminen savimaahan sen ”keventämiseksi” on yksi puutarhanhoidon yleisimmistä ja haitallisimmista neuvoista.

Maalajin tunnistaminen: kolme ilmaista testiä

Makkatesti (2 minuuttia)

Ota kourallinen hieman kosteaa, kivetöntä maata ja vaivaa sitä.

• Se ei pysy koossa vaan murenee: hiekkamaa.
• Siitä voi muotoilla pallon mutta ei makkaraa: hiesumaa.
• Siitä voi muotoilla makkaran, joka katkeaa taivutettaessa: tasapainoinen maa (savinen hiesumaa).
• Siitä voi muotoilla makkaran, jonka voi taivuttaa renkaaksi rikkomatta sitä: savimaa.
• Se on pehmeää ja kevyttä ja tahraa sormet mustiksi: multava maa.

Purkkitesti (24 tuntia)

1. Täytä pystysuora purkki kolmannekseen seulotulla mullalla, lisää vettä ja tipauta joukkoon pisara astianpesuainetta (se hajottaa murut).
2. Ravista voimakkaasti kaksi minuuttia ja anna sitten seistä 24 tuntia koskematta siihen.
3. Näkyviin tulee kolme kerrosta: hiekka laskeutuu pohjalle muutamassa minuutissa, hiesu muutamassa tunnissa ja savi viimeisenä aivan ylös. Orgaaninen aines kelluu pinnalla.

Mittaa jokainen kerros viivaimella: saat selville prosenttiosuudet. Tasapainoisessa maassa on yleensä noin 40 % hiekkaa, 40 % hiesua ja 20 % savea.

Bioindikaattorikasvit

Luontainen kasvillisuus on ilmainen ja jatkuva diagnoosi. Se kertoo vähemmän maalajista kuin maan tilasta — mikä on usein hyödyllisempää.

Mikä kasvaa itsestään	Mitä se kertoo maasta
Nokkonen, takiaispaunikki, saviheinä	Runsaasti typpeä ja orgaanista ainesta — hyvä uutinen
Korte, järviruoko, rönsyleinikki	Vettynyt, huonosti ojitettu, usein syvältä tiivistynyt
Ratamo, päivänkakkara, hanhikki	Pinnalta tiivistynyt (tallaamisen tai koneilla ajamisen vuoksi)
Hierakat, mesiangervo	Raskas, savinen, kostea
Unikko, peltosinappi	Kalkkipitoinen, hyvin ilmava
Kotkansiipi, kanerva, niittysuolaheinä	Hapan

Neljä päätyyppiä ja mitä niille todella kannattaa tehdä

Savimaa

Tunnistaminen — tarttuu kenkiin märällä säällä, kovettuu ja halkeilee kesällä. Raskasta muokata.

Sen todelliset edut, jotka usein unohdetaan mainita: se on kaikkein hedelmällisin maalaji. Savihiukkasilla on negatiivisia varauksia, jotka pidättävät ravinteita ja estävät niitä huuhtoutumasta sateen mukana. Rakenteensa ansiosta se kestää myös kuivuutta parhaiten.

Haitat — lämpenee keväällä myöhään, tukehtuu talvella ja tiivistyy, jos sitä muokataan märkänä.

Mikä toimii: kypsää kompostia pintaan joka syksy, jatkuva kate, paalujuuriset viherlannoituskasvit (rehuretiisi, sinimailanen), jotka läpäisevät tiivistyneet kerrokset. Kalsium (sammutettu kalkki, pieni määrä puutuhkaa) edistää flokkulaatiota — savihiukkaset yhdistyvät muruiksi, ja maasta tulee muokkauskelpoista.

Hiekkamaa

Tunnistaminen — jyvät näkyvät paljaalla silmällä, valuvat sormien välistä eivätkä koskaan takerru toisiinsa.

Edut — lämpenee aikaisin (sato valmistuu varhain), helppo muokata kaikkina vuodenaikoina, ihanteellinen juureksille, jotka kasvavat siinä suorina.

Haitat — ei pidätä vettä eikä ravinteita, jotka huuhtoutuvat jokaisella sateella juurten ulottumattomiin.

Mikä toimii: orgaanista ainesta säännöllisesti ja pieninä määrinä sen sijaan, että kerran vuodessa lisättäisiin suuri määrä, joka mineralisoituu liian nopeasti. Paksu pysyvä kate. Jatkuva viherlannoituskasvipeite — paljas hiekkamaa menettää hedelmällisyytensä yhdessä kasvukaudessa. Katso viherlannoituskasvien siemenet.

Hyödyllinen tarkennus: saven (bentoniitin) lisääminen toimii todella tähän suuntaan, toisin kuin hiekan lisääminen saveen. Se on kallista, mutta kestävää.

Hiesumaa

Tunnistaminen — jauhemainen rakenne, kuivana pehmeä kuin talkki.

Edut — paperilla hedelmällisin ja helpoin viljellä: hyvä vedenpidätyskyky ja hyvä ilmavuus.

Sen erityinen heikkous — kuorettuminen. Sateen vaikutuksesta hienot hiukkaset järjestäytyvät uudelleen pinnalle läpäisemättömäksi kuoreksi, joka tukahduttaa taimet ja saa veden valumaan pintaa pitkin. Tämä on savimaisten maiden numero yksi -ongelma, ja siihen on yksi ratkaisu: älä koskaan jätä maata paljaaksi. Kate, kasvillisuuspeite ja viherlannoituskasvit — kaikki on parempi kuin maa paljaana.

Humuspitoinen maa

Tunnistaminen — hyvin tumma, kevyt, sienimäinen, voimakkaan metsämaan tuoksuinen.

Edut — erinomainen vedenpidätyskyky, vilkas mikrobitoiminta, huomattavan hyvä rakenne.

Haitat — usein hapan, ja joskus joistakin kivennäisaineista köyhä orgaanisesta runsaudestaan huolimatta.

Mikä toimii: kevyt kalkitus, jos pH laskee alle 5,5, puutuhkan lisääminen (kaliumia ja kalsiumia) sekä sopivien kasvien valitseminen sen sijaan, että pH:ta yritettäisiin korjata hinnalla millä hyvänsä.

pH, unohdettu parametri

Rakenne määrää maaperän rakenteen; pH määrää, mitä kasvi pystyy todella imemään. Maaperässä voi olla runsaasti rautaa ja kasvilla silti olla raudanpuute, yksinkertaisesti siksi, että pH estää sen imeytymisen.

• pH alle 5,5 — hapan. Fosforia ja kalsiumia on heikosti saatavilla, ja bakteeritoiminta hidastuu.
• pH 6–7 — ihanteellinen alue valtaosalle vihanneksista.
• pH yli 7,5 — kalkkipitoinen. Rauta, mangaani ja sinkki sitoutuvat: tämä aiheuttaa kloroosia (keltaiset lehdet, joissa on vihreät lehtisuonet).

Testipakkaus maksaa puutarhamyymälässä muutaman euron ja sitä voi käyttää uudelleen. pH-arvon korjaaminen on hidasta: varaa puoli pistettä kohti yhdestä kahteen vuotta. Arvoa voidaan nostaa kalkitsemalla ja laskea hieman lehtikompostilla tai männynneulasilla.

Rakenne: asia, johon voit todella vaikuttaa

Hyvärakenteisen maan tunnistaa sen mururakenteesta — muutaman millimetrin kokoisista muruista, jotka hajoavat sormien välissä muuttumatta pölyksi. Ilma ja vesi kiertävät murusten välissä, ja niiden sisällä elävät mikro-organismit.

Nämä murut ovat kirjaimellisesti maaperän eliöstön tuottamien aineiden yhteen liimaamia: kastematojen limaa, sienten rihmaston säikeitä ja glykoproteiineja sekä bakteerien eritteitä. Toisin sanoen rakenne ei ole maaperän fysikaalinen ominaisuus, vaan sen biologisen toiminnan tuote. Siksi jyrsin hajottaa sen muutamassa minuutissa, mutta jatkuva kasvillisuuspeite rakentaa sen uudelleen muutamassa vuodessa.

Kolme toimenpidettä, jotka sopivat kaikentyyppiselle maaperälle:

1. Älä koskaan käännä maata — ilmasta se grelinetellä kerroksia kääntämättä.
2. Maata ei saa koskaan jättää paljaaksi — käytä aina katetta tai kasvillisuuspeitettä.
3. Viljelyalueilla ei saa koskaan kävellä — siksi penkkien enimmäisleveys on 1,20 m ja kulkureitit on määritelty erikseen.

Lisätietoa tästä maanalaisesta elämästä on teoksessa Elävän maaperän perusteet.

Mitä viljellä millaisessa maaperässä

Maaperätyyppi	Suositeltava	Vältettävä ilman parannusta
Savinen	Kaali, purjosipuli, punajuuret, pinaatti, härkäpavut, artisokka	Pitkät porkkanat, palsternakat (vääntyneet juuret)
Hiekkainen	Porkkanat, retiisit, palsternakat, sipulit, perunat, parsat	Kaali ja kurpitsat (kuluttavat liikaa vettä)
Savensekainen	Lähes kaikki	Ei mitään, mutta kate on ehdottoman tärkeä
Maa, jossa on runsaasti humusta	Kurpitsat, salaatit, yrtit, pavut, pienhedelmät	Korkeaa pH:ta vaativat vihannekset (kaalit ilman kalkitusta)

Vaikeille kasvupaikoille kannattaa tutustua myös artikkeleihin Mitkä siemenet sopivat köyhään ja kuivaan maahan? sekä kuivuudenkestävien kasvien valikoimaamme.

Usein kysyttyä

Maaperäni on savinen, pitäisikö minun tehdä kohopenkkejä?

Juuri tässä tapauksessa kohopenkistä on eniten hyötyä: se kuivattaa ja lämmittää maan aiemmin keväällä. Hiekkamaalla se olisi päinvastoin haitallinen. Katso Kohopenkissä viljely.

Kuinka kauan maan parantaminen kestää?

Rakenteen ensimmäiset vaikutukset ovat havaittavissa jo toisena vuonna ympärivuotisen katteen käytön aloittamisesta. Orgaanisen aineksen määrä kasvaa kuitenkin hitaasti — hyvissä olosuhteissa muutaman kymmenyksen prosenttiyksikön vuodessa. Kyse on pitkäjänteisestä työstä, ei pikakorjauksesta.

Voiko eri maalajeja sekoittaa tasapainoisen kasvualustan saamiseksi?

Kasvilaatikon tai istutusastian mittakaavassa kyllä. Puutarhan mittakaavassa tarvittavat määrät ovat suhteettoman suuria. On parempi parantaa olemassa olevan maan rakennetta.

Kannattaako maa-analyysi teettää laboratoriossa?

Perhekasvimaalla harvoin tarpeen — tässä kuvatut kolme testiä riittävät. Analyysi on hyödyllinen, jos havaitset jatkuvia puutosoireita säännöllisestä lannoituksesta huolimatta tai epäilet saastumista (entinen teollisuusalue, vilkasliikenteisen tien läheisyys).

Muista

Lue lisää

• Kompostointi: maan ravitseminen luontoa jäljitellen
• Viherlannoitteiden kylväminen: hyödyt, tyypit ja aikataulu
• Kasvimaan perustaminen ilman kastelua
• Kuinka perustaa permakulttuurinen kasvimaa?

Maan hellävaraiseen muokkaukseen: viherlannoitteemme ja vihannesten siemenemme, jotka valitaan kasvualustan mukaan.