Opas kasteluttoman hyötypuutarhan perustamiseen: katekasvit, maanpeitekasvit ja katekerros

Tässä artikkelissa 7 ⌄

”Ilman kastelua” ei tarkoita ”ilman vettä”: se tarkoittaa, että vesi tulee sateesta ja pysyy maassa sen sijaan, että haihtuisi tai valuisi pois. Näin suunniteltu kasvimaa selviää kuivasta kesästä, kun taas perinteinen kasvimaa vaatii päivittäistä kastelua.

Periaate perustuu yksinkertaiseen tosiasiaan: paljas maa menettää suurimman osan pintakosteudestaan suorana haihtumisena, josta yksikään kasvi ei hyödy. Kun maa peitetään, tämä menetys saadaan talteen. Kaikki muu — rakenne, lajikevalinta ja kastelutapa — seuraa tästä.

Ensin maa: se on varsinainen vesivarasto

Ennen katteesta puhumista on tiedettävä, minne vesi varastoituu. Sitä on kahdessa paikassa: orgaanisessa aineksessa ja maan rakenteessa — murujen välisissä tiloissa, joissa vesi pidättyy kapillaarivoimien ansiosta jäämättä kuitenkaan jumiin.

Humus toimii sienen tavoin ja pystyy imemään vettä useita kertoja oman painonsa verran. Orgaanista ainesta sisältävä runsas maa pidättää siksi huomattavasti enemmän vettä kuin yhtä hienorakenteinen köyhtynyt maa. Siksi maan viljavuuden ja veden parantaminen ovat täsmälleen sama asia: jokainen kompostilisäys ja jokainen pintaan muokattu viherlannoituskasvusto lisää käytettävissä olevaa vesivarastoa.

Mikä tuhoaa tämän vesivaraston

• Tiivistyminen. Tiivistyneessä maassa ei ole enää huokostilaa: vesi valuu pintaa pitkin sen sijaan, että imeytyisi maahan. Siksi kasvatuspenkkien enimmäisleveys on 1,20 m ja kulkuväylät erillään — viljellyllä alueella ei koskaan kävellä.
• Kyntäminen. Se tuhoaa mururakenteen ja kiihdyttää orgaanisen aineksen mineralisaatiota, mikä pienentää vesivarastoa.
• Pintakuorettuminen. Hiesumaalla sadepisaroiden iskut järjestävät hienot maa-ainekset uudelleen läpäisemättömäksi kuoreksi: vesi ei enää imeydy lainkaan. Katso Erilaiset maalajit.

Kolme syytä, miksi jatkuva maanpeite ei ole vain yksi keino muiden joukossa, vaan kaiken muun edellytys.

Kate: materiaali ja paksuus

Paksuus on yhtä tärkeä kuin materiaali. Alle 5 cm:n paksuudella vaikutus on vähäinen; oljelle ihanteellinen paksuus on 7–10 cm ja tiivistyville, harvoille materiaaleille, kuten pudonneille lehdille, tarvitaan enemmän, sillä ne painuvat kasaan puoleen muutamassa viikossa.

Materiaali	Kesto	Huomautus
Viljan olki	Yksi kasvukausi	Kesäviljelyksen vakiovalinta. Kevyt, helppo levittää pois kylvämistä varten ja hajoaa siististi.
Heinä	Yksi kasvukausi	Ravinteikkaampaa, koska korjataan ennen täyttä kypsyyttä, mutta sisältää usein siemeniä. Käytä vain alueilla, joilla itsestään itävät kasvit eivät haittaa.
Kuolleet lehdet	6–12 kuukautta	Ilmaisia, runsaita ja erinomaisia. Hiilipitoisia: vältä niiden sekoittamista maahan ja jätä ne pinnalle.
Kuivat ruohosilput	2–3 kuukautta	Anna aina kuivua 48 tuntia. Tuoreena ja paksuna kerroksena se käy, kuumenee ja muodostaa läpäisemättömän, pahalle haisevan kuoren.
BRF (hakattu oksapuu)	2–3 vuotta	Erinomainen monivuotisille kasveille, marjakasveille ja kulkuväylille. Jätä ehdottomasti maan pinnalle: maahan sekoitettuna se aiheuttaa typenpuutetta.
Hamppu, pellava, miscanthus	Yksi kasvukausi	Puhtaita, siemenettömiä ja helppo annostella. Kalliimpia, mutta ihanteellisia ruukkuihin ja pieneen kasvimaahan.
Ruskea pahvi	6 kuukautta	Toisen materiaalin alle rikkakasvuston tukahduttamiseksi. Poista teipit ja niitit ja limittäiset kaistaleet.

Kolme katteen käytön virhettä

• Levitä kate kuivalle maalle. Tämä on kallein virhe. Kate säilyttää maassa olevan kosteuden, mutta ei luo sitä — ja estää pieniä sateita saavuttamasta maata. Kastele runsaasti ja levitä sitten kate.
• Levitä kate liian aikaisin keväällä. Katettu maa lämpenee hitaammin. Siirrä kate sivuun kaksi viikkoa ennen kylvöä ja levitä se takaisin taimettumisen jälkeen.
• Levitä kate aivan varsien tyvelle. Jätä muutama senttimetri taimen tyven ympärille: jatkuva kosketus kosteaan materiaaliin edistää mätänemistä ja tarjoaa suojaa etanoille.

Elävät maanpeitekasvit

Elävä kate tekee kaiken saman kuin olkikate ja tuottaa lisäksi ravintoa, kukkia hyötyeliöille tai typpeä. Sen etuna on myös uusiutuminen itsestään.

• Syötävät kasvit — kultaportulakka, kuubanklaytonia, vuonankaali, uudenseelanninpinaatti. Jälkimmäinen on kesällä erinomainen: se peittää laajoja alueita ja kestää kuumuutta siellä, missä salaatit kukkivat ja muodostavat siemeniä.
• Mesikasvit ja typensitojat — kääpiövalkoapila, hunajakukka, kehäkukka. Valkoapila kestää tallaamista, joten se sopii erinomaisesti kulkuväylien katteeksi. Tutustu viherlannoituskasveihimme.
• Rönsyilevät yrtit — kangasajuruoho, oregano, kynteli, kasvimaapenkin reunalla vettä läpäisevässä maassa.

Yksi usein unohtuva seikka: elävä maanpeitekasvi kuluttaa myös vettä. Erittäin kuivina kausina se kilpailee pääviljelykasvin kanssa. Siksi se kylvetään vasta, kun tämä on juurtunut hyvin, ei koskaan kylvön yhteydessä — ja sen voi huoletta niittää, jos se alkaa vallata alaa.

Toimet, jotka vähentävät vedentarvetta

• Istuta tiheään ja limittäin. Lehdet kasvavat yhteen ja varjostavat maan: kasvusto tuottaa näin itse oman katteensa. Tiheys on yksi harvoista maksuttomista keinoista.
• Kastele harvoin mutta perusteellisesti. Kevyt päivittäinen kastelu pitää juuret viiden ensimmäisen senttimetrin syvyydessä, missä ne ovat haavoittuvimmillaan. Runsas kastelu kerran tai kahdesti viikossa saa ne kasvamaan syvemmälle kosteutta etsimään.
• Kastele illalla tai aikaisin aamulla, kasvin tyveltä eikä koskaan lehdistön päältä — haihtumishäviöt vähenevät ja lehtitauteja esiintyy vähemmän.
• Kylvä ja istuta aikaisin. Syysistutuksella on koko talvi ja kevät aikaa kasvattaa juuristoaan; toukokuussa istutettu kasvi joutuu kohtaamaan kesän pinnallisella juuristolla.
• Oyat ja maahan upotetut pullot — hidas veden vapautuminen suoraan juuristoalueelle, hyvin vähäisin häviöin. Erityisen tehokkaita hedelmiä tuottavilla vihanneksilla, jotka eivät pidä suurista vaihteluista.
• Kerää sadevesi. 50 m²:n katolta kertyy noin 30 litraa jokaista satanutta millimetriä kohden. Muutama keväinen sadekuuro täyttää 500 litran säiliön.
• Katkaise tuuli. Jatkuva tuuli kuivattaa enemmän kuin voimakas auringonpaiste. Harva pensasaita tai kasvimaalle reunustaksi asetettu näkösuoja vaikuttaa vesitalouteen huomattavasti.

Oikeiden kasvien valinta

Mikään menetelmä ei saa salaattia kasvamaan ilman vettä keskellä elokuuta. Siksi lajikevalinta on olennainen osa menetelmää.

Kestävät kuivuutta hyvin juurruttuaan : rönsyilevät kurpitsat (joiden lehdet peittävät maan), kuivat pavut, kikherneet, kuivaviljellyt tomaatit, punajuuret, lehtimangoldit, revonhäntä sekä Välimeren alueen yrtit — timjami, rosmariini, oregano, kynteli.

Eivät kestä kuivuutta : salaatit, selleri, kurkku, retiisi, kesäpinaatti. Ne ovat kevät- ja syysviljelykasveja; niiden kasvattaminen kesällä kuluttaa paljon vettä heikkoon tulokseen nähden.

Koko valikoimamme löytyy artikkeleista Kuivuutta kestävät kasvit ja Mitkä siemenet sopivat köyhään ja kuivaan maahan?.

Harvoin mainittu seikka: lisääntymiskykyiset lajikkeet, jotka kylväytyvät uudelleen joka vuosi samaan paikkaan, sopeutuvat vähitellen paikan vesitalouteen — parhaiten kuivuutta sietävät yksilöt tuottavat seuraavan kauden siemenet. Joka kevät uudelleen ostettu identtinen F1-hybridi ei koskaan saavuta tällaista sopeutumista.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako kasteluton kasvimaa todella nollakastelua?

Ei, eikä sitä pidä luvata. Kylvökset ja nuoret taimet tarvitsevat aina vettä: niiden juuret ovat pinnassa, jossa maa kuivuu ensimmäisenä. Tavoitteena on poistaa ylläpitokastelu sen jälkeen, kun kasvit ovat juurtuneet, mikä kattaa jo suurimman osan kulutuksesta.

Houkutteleeko kate etanoita?

Se tarjoaa niille todellakin viileän ja kostean suojapaikan. Kolme keinoa: pidä kate noin kymmenen senttimetrin päässä taimista, suosi keväällä kuivaa ja karkeaa materiaalia (olki, BRF) pehmeän materiaalin sijaan ja lykkää herkkien kylvösten kattamista, kunnes niillä on neljä tai viisi lehteä.

Kuinka kauan kestää ennen kuin se toimii?

Katteen vaikutus näkyy heti, jo ensimmäisellä kasvukaudella. Maan vaikutus — se, jolla on todella merkitystä — rakentuu kolmesta viiteen vuotta kestävän jatkuvan peittämisen ja säännöllisten orgaanisten ainesten lisäysten myötä. Se on hidasta mutta kumuloituvaa edistystä, joka ei katoa.

Pitääkö maata kuokkia?

Vanha sanonta ”yksi kuokinta vastaa kahta kastelua” päti paljaaseen maahan: pintakuoren rikkominen katkaisi veden kapillaarisen nousun. Jatkuvan katteen kanssa kuokinta käy tarpeettomaksi — ja on haitallista, koska se häiritsee maan eliöstöä.

Toimiiko se ruukussa?

Osittain. Ruukun vesivarasto on rajallinen sen tilavuuden vuoksi, ja vesi haihtuu sen seinämien kautta. Pintakate, syvä ja vaalea astia auttavat todella, mutta kastelu on silti tarpeen. Katso Parvekeviljely.

Muista tämä

Säiliö on maa — ei vesisäiliö. Ravitse sitä, älä tiivistä sitä äläkä koskaan jätä sitä paljaaksi. Kate on vain kerros, joka estää tätä säiliötä tyhjenemästä, ja lajikevalinta on keino välttää vaatimasta siltä mahdottomia.

Aiheeseen syventymiseksi

• Kompostointi: maan ravitseminen luontoa jäljitellen
• Viherlannoituskasvien kylväminen
• Erilaiset maalajit
• Miten perustetaan permakulttuurikasvimaa?

Vihannespuutarhan siemenemme ja viherlannoituskasvimme veden säästämiseen suunnitellun kasvimaa rakentamiseksi.